tiistai 26. kesäkuuta 2018

Reijo Mäki: Hot Dog

No, nyt on Reijo Mäki hyvässä vedossa! Joo joo, onhan tässä Hot Dogissakin (2016) mukana kaikki samat maneerit ja pakotetut puujalkavitsit kuin aiemmissakin, mutta tarina toimii ja työntää. Myös henkilöt ovat mukavasti kohdillaan roolinimiään lukuunottamatta.

En tiedä, ovatko nämä tarinat hukkuneet kaiken muun kuonan alle yleensä vai mistä johtuu Vares-sarjan pakotettu pullamaisuus, mutta juuri nyt kirjailijalla tuntuu olevan erityisen inspiroitunut kausi. ja se on aika hyvin, kun kyse on saman kadun 27. rintamamiestalosta.

Toisaalta. Tarinoillahan ei ole niin väliä Vares-jatkumossa. Vares käy kaupaksi siksi, että se on Vares. Eikä varsinkaan mitään puuduttavaa taidejargonia, joka kieriskelee omassa syvällisyydessään peiliä vilkuillen.

Tällä kertaa Vares selvittää poliisiystävänsä katoamisen ja siinä sivussa vuosien takaisen murhan. Ja - rakastuu. Tämä rakastuminen on mielestäni kirjassa hienointa ja hienosti kuvattu kaiken miehisen uhon ja karkeilun lomassa. Puhumattakaan kuvottavasta ja tolkuttoman käytöstavattomasta novellikirjailijan ripulin kuvauksesta. Mielestäni Mäki ei selviä tästä kohtauksesta olankohautuksella ja toteamalla sen olevan vain kirjallisen henkilön toimintaa. Kyllä se on Reijo Mäen toimintaa eikä kenenkään muun.

Ajattelin lopettaa oman Vares-kaanonini tähän romaaniin, mutta kyllä se laittoi miettimään. Kenties vielä sittenkin?

**********

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti