perjantai 24. elokuuta 2018

John Steinbeck: Hyvien ihmisten juhla

John Steinbeckin Hyvien ihmisten juhla, 1951/1972 (Cannery Row, 1945) on Amerikkaa parhaimmillaan. Epäilemättä ja tottakai se on peräti romantisoitu käsitys amerikkalaisuudesta ja ihmisyydestä ylimalkaan, mutta se on sitä hyvällä, klassisella tavalla.

Hyvien ihmisten juhla sijoittuu Steinbeckin tapaan Kaliforniaan. Kirjan alkuperäinen nimi Cannery Row on katu Montereyssa, ja tämä romaani onkin sen alueen ylistysrunoelma tahi satu. Steinbek kuvaa katua ja sen asukkaita suurella hellyydellä ja ymmärtäväisyydellä, ja hän kohottaa nämä ihmiset tarunhohtoisiin pilvikäytäviin.

Steinbeck kasaa tarinaansa tällä kertaa pienistä tuokiopätkistä ja henkilökuvauksista, mutta yhdessä ne muodostavat Cannery Rown kirkkaasti kimaltavan kaleidoskoopin. Sanankäyttäjänä John Steinbeck oli Hyvien ihmisten juhlan ilmestyessä jo kokenut ja tyylivaihdoksensa tehnyt, varma kirjailija. Näennäisesti irtonaiset pätkät paaluttavat lujaa rakennelmaa.

Jonkinlainen keskeinen henkilö on Lännen Biologisen Laboratorion Tohtori, joka ennemminkin kerää eläimiä kuin parantaa ihmisiä, mutta koska hän on hyväsydäminen, niin tekee hän sitäkin ja on sitä kautta saavuttanut yhteisönsä arvonannon. Muutama renttu skoijari ja vetelehtijä saa nokkamiehensä Macin kautta innoituksen järjestää arvon Tohtorille syntymäpäiväjuhlat.

Tai oikeastaan kahdetkin, koska ensimmäiset päättyvät umpisurkeaan katastrofiin. He saavat koko yhteisön innostumaan juhlista ja aika huikeat niistä sitä kautta sitten tuleekin. Samalla kirjailija pääsee esittelemään asujamistoa kauppiaasta porttolaan.

Itse juhlat ovat siis päämäärä, mutta ne ovat toki toisaalta toisarvoinen asia itse tarinan kannalta. Tarinassa mennään vaikeudesta ja juonesta toiseen, ja samalla tarjoillaan lukijalle näitä pinkkejä täkyjä, joiden tarkoitus on osoittaa, kuinka rakastettavia ihmiset kuitenkin ovat pintakuorensa alla.

John Steinbeck tekee tässä erinomaista työtä, ja nykylukijan tehtävä sitten päättää mielessään, että onko tämä yhä kuranttia kirjallisuutta. Mielestäni on.

**********

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti