maanantai 10. syyskuuta 2018

Alistair MacLean: Takaa-ajo Vaccarèsiin

Kun on sekä tuottelias että blokkikirjailija, saa paljon faneja. Ja paljon kriitikoita. Alistair MacLean oli epäilemättä oman aikansa johtava viihdetrilleristi, joka myi kirjoja laatikkokaupalla. Ja jota snobit yrmivät. Syystä ja syyttäkin, kuten aina.

MacLeanillä oli toki vikansa ja lopulta hän ei tainnut edes itse kirjoittaa kirjojaan, mutta kyllä hänellä on hyvätkin hetkensä. Takaa-ajo Vaccarèsiin, 1970 (Caravan to Vaccarès, 1970) ei ole Alistair MacLeanin maineikkaimpia teoksia. Se ilmestyi Kahlenuken (1969) ja Karhusaaren (1971) välissä, mutta on jäänyt suotta tunnettuvuudessa niiden varjoon. Puhumattakaan sellaisista romskuista kuin Jääasema "Zebra" (1963), Kotkat kuuntelevat (1967) taikka Navaronen tykit (1957). Toki näiden suosiota avitti ja päinvastoin niistä tehdyt elokuvasovitukset.

Takaa-ajo Vaccarèsiin on aika kompakti tapaus. On salaisen palvelun mies, Neil Bowman, on rautaesirippu ja on ihmissalakuljettajakopla. Nämä kaikki ainekset nivoutuvat keskenään vauhdikkaaksi seikkailuksi reilussa kahdessasadassa sivussa. Etenkin päähenkilö saa pitää kiirettä ja selviytyä pinteestä toisensa jälkeen yliluonnollisella tavalla. Tyypillistä eskapistista sankarikamaa siis.

Se mikä tässä kirjassa yllättää, on rento ja lämmin huumori. Erityisesti Bowmanin suuhun on laitettu oikeasti nokkelia kompia ja tokaisuja. Alistair MacLean on oikeastaan tunnettu siitä, että hän ei juuri synnytä jännitteitä ja rakkauskertomuksia päähenkilöidensä välille, mutta tässäpä on sellainenkin. Ja oikein mukava onkin. Tai jos ollaan tarkkoina, niin onhan niitä kaksi kappalein.

Kovin uskottava tarina ei ole, mutta onko kukaan koskaan lukenut uskottavaa trilleriä. Siis oikeasti uskottavaa? Ja kyllähän MacLeanilläkin ainekset ovat sen verran kasassa, että voipi sanoa, että olisvoinut.

Tämän kirjan parissa kyllä viihtyy, jos pitää genrestä.

Hauska ja kiinnostava yksityiskohta on kirjan kansi. Se on käännöskamaa siinä kuin itse kirjakin (suomentajana Juhani Jaskari). Ja ihan sananmukaisesti. Kantta käytettiin alkuperäisen kirjan kantena, mutta tähän suomalaiseen laitokseen se on laitettu peilikuvana. Itse asiassa oikein tehokkaana peilikuvana.

**********

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti