torstai 6. syyskuuta 2018

Armas J. Pulla: "Jees Romulus, ei Remulus!" sanoi vääpeli Ryhmy

Armas J. Pulla syntyi viime vuosisadan alkupuolella ja kasvoi melkoisen erilaisessa Suomessa kuin tämä nykyinen. Pulla ehti myös hääriä paljon. Hän oli toimittaja useammassakin lehdessä, teki uran mainosalalla, oli päätoimittaja sekä Suomen Kirjailijaliiton johtokunnan jäsen. Armas J. Pulla teki myös kirjallista yhteistyötä Mika Waltarin kanssa kirjoittaen sekä tämän kanssa että yksinään romaaneja salanimellä Kapteeni Leo Rainio.

Kaiken edellämainitun lisäksi Armas J. Pulla ehti kirjoittaa noin kahdeksankymmentä muuta romaania ja tietokirjaa. Yhden osan näistä kirjoista muodostavat Ryhmy ja Romppais -kirjat, jotka syntyivät alunperin sotapropagandatarkoituksiin jatkosodan aikoihin. Sodan jälkeen muun muassa näitä kirjoja sitten myös poistettiin kirjastoista kirjasensuurin iskiessä. Pulla ei ollut tässä toki yksinään kohteena. Poistetuksi tuli myös esimerkiksi Urho Kekkosen, Mika Waltarin, Erkki Tantun, Simo Penttilän, Valentinin ja Ollin teoksia.

Ryhmyjä ja Romppaisia ilmestyi neljätoista nidettä vuosina 1940-1967, joten aika mieluisia ne siis olivat sekä kirjailijalle itselleen että lukijoillekin. Sarjan alussa Ryhmy on sotamies, mutta kohoaa arvoasteikossa vääpeliksi ja sittemmin siviilissä "herraksi".  Sotilasarvoltaan häntä ylempänä on vänrikki Romppainen, mutta miesten seikkailuissa tämä asteikko ei paljon paina. Pikemminkin päinvastoin, koska usein parivaljakon aivoina toimii nimenomaan Ryhmy.

Syy kirjojen poistoon oli enemmänkin poliitinen kuin kirjallinen. Venäläiset esitetään kirjoissa melko yksinkertaisina ja avuttomina, mutta myös suomalainen sotilasjohto tuntuu niissä olevan pikemminkin byrokraattinen ja turhantärkeilevä hidaste kuin kunnioitusta ansaitseva. Siinä mielessä he ovat kirjallisesti eräiden Väinö Linnan hahmojen hengenheimolaisia. Vai vice versa?

Ryhmyn ja Romppaisen lisäksi kirjojen vakiohahmoja ovat Ryhmyn kevyt kenttäkissa Mörökölli sekä venäläinen komissaari, toveritar Natalia Vengrovska, joka vihaa parivaljakkoa, mutta on samalla rakastunut Ryhmyyn. Miehet tiedostavat tämän dilemman.

Vihollisia ei juurikaan ammuta kiväärillä, vaan Ryhmyn ja Romppaisen spesiaali on kalauttaa vastustajat tainnoksiin vaikkapa klapilla. Toisaalta kirjailija voi ampua esimerkiksi lehmän huumorin nimissä.

"Jees Romulus, ei Remulus!" sanoi vääpeli Ryhmy (1957) ilmestyi reilusti sodan jälkeen, mutta yhä Ryhmy ja Romppainen sotivat siinä jatkosotaa. Tarina on pieni ja nopsakka. Kirjan alussa majuri tulee tokaisseeksi, että Rooman perustivat Romulus ja Remulus. Luutnantti Säämä esittää varovaisesti eriävän mielipiteensä, ja lopulta riita pitää saada ratkottua. Vääpeli Ryhmy lupaa puolihuolimattomasti käydä tarkistamassa asian lähimmästä valistustalosta löytyvästä tietosanakirjasta. Näin sovitaan. Mainittu valistustalo sattuu vain olemaan linjojen takana.

Ryhmy saa kaverikseen vänrikki Romppaisen sekä luutnantti Säämän. Jos silmä sattuu osumaan kirjan nimeen, ei Rooman perustajien arvoitus ole lukijalle kovin iso salaisuus, mutta hyvän muistisäännön tämä otsikko toki antaa vastaisen elämän varalle.

Miekkoset seikkailevat linjojen tuolla puolen kalauttaen venäläisiä, Ryhmy suutelee Vengrovskaa ja lopulta palataan korsulle takaisin traktorikyydillä mukana paitsi tietosanakirja niin myös propagandakovaääninen sekä kärryllinen halkoja.

Armas J. Pulla taitaa mainiosti luistavan, pakinoivan tyylin. Kirja on todella letkeä ja sen lukee yhdellä istumalla. Ilmestyessään se julkaistiin Otavan Joka Kodin Tähtikirjastossa yhdessä Hilja Valtosen, Pentti Haanpään, Maiju Lassilan, Aleksis Kiven, Jack Londonin, Mark Twainin tai vaikkapa Rudyard Kiplingin kanssa.

Kansi on aivan upea!

**********


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti