lauantai 25. elokuuta 2018

Robert Ludlum: Vastaisku

Voisi luulla, että on virkistävää lukea romaania, joissa faksi laulaa, käsikirjoitus kirjoitetaan lyijykynillä ja soittamaan mennään puhelinkoppiin, kuten Robert Ludlumin kirjassa Vastaisku, 1986 (The Chancellor Manuscript, 1977). Mutta ei.

Vastaisku on tämän lupaavan trillerikirjailijan yhdeksäs romaani, joten sormiharjoitukset on jo tehty. Silti Vastaisku on vielä hieman liian mykkärällä, jotta se kulkisi kuin hopeanhohtoinen Mark IV Continental. Selittelyä ja päällekkäisyyksiä on hieman liian paljon, jotta mielenkiinto pysyisi koko kirjan ajan. Ennemminkin lukija joutuu pikakelaamaan ja harppomaan sivukaupalla junnaavimpien kohtien yli.

Kiinnostavaa ja egoistista on laittaa kirjailija kirjan sankariksi. Lisäksi tämä kirjailija kirjoittaa koko ajan kirjaa, joka erityisen terävänäköisesti syntetisoi ja ennustaa  tapahtumienkulun. Hieman läpinäkyvä ja puuduttava ratkaisu.

Lisäksi tämä kirjailija, Peter Chancellor, on aika mitäänsanomaton tyyppi. Hänessä ei ole erityistä viehätysvoimaa tahi läpipuskevaa sympaattisuutta. Hän on vain - romaanihahmo. Onko hän alter ego tai paljastaako kirjailija tässä metodejaan, jää arvoitukseksi. Arvoitukseksi, joka ei erityisesti edes kiinnosta.

FBIn J. Edgar Hoover, tämän kuolema ja huhutut salaiset kansiot ovat Vastaiskun käyttövoima sekä salaperäinen eliittiporukka, Inver Brass, joka pyörittää tapahtumia taustalla. Kaikki kuitenkin tapahtuu kovin sarjakuvamaisesti herättämättä juurikaan mielenkiintoa.

Täytyy jäädä odottamaan, saako Ludlum uusia tilaisuuksia viritellä apparaattiaan.

**********

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti