maanantai 17. syyskuuta 2018

Quentin Patrick: Tohtori pitää pintansa

Quentin Patrick on kirjoittanut tukun juonikkaita kirjoja, eikä ihme, aika juonikas on itse Quentin Patrickin. Eritoten koska juuri sennimistä kirjailijaa ei englanninkielinen maailma tunne...

Richard Wilson Webb ja Martha Mott Kelley kirjoittivat yhteisen salapoliisikirjan vuonna 1931. Kelleyn lempinimi oli Patsy, joten he muodostivat nimistään yhteisen pseudonyymin Q. Patrick. Q lisättiin eteen kirjaimen harvinaisuuden vuoksi. Kelleyn avioiduttua yhteistyö loppui, mutta Webb jatkoi yksinään Q. Patrickina ja löysi sitten kirjoituskumppanikseen Mary Louise Aswellin, jonka kanssa kirjoitti kaksi romaania. Vuonna 1936 löytyi lopulta vakiintunein combo, kun Webbin yhteistyö Hugh Wheelerin kanssa alkoi. Miehet kehittivät uuden pseudonyymin Tohtori Westlake -sarjalleen: Jonathan Stagge. Peter Duluth -sarjaa kirjoitettiin nimellä Patrick Quentin, joka vakiintuikin miesten pääsalanimeksi, joskin jokunen kirja ilmestyi yhä nimen Q. Patrick alla. Webb lopetteli kirjoittamisen terveysongelmien vuoksi ja Wheeler jatkoi yksinään 50-luvulta eteenpäin.

Kaikkea tätä taustaa vasten on erikoista, että Suomessa ilmestyi Quentin Patrickin nimellä Tohtori pitää pintansa, 1952 (Death, My Darling Daughters/Death And Dear Sisters, 1945) salapoliisiromaani, joka kuuluu Tohtori Westlake -jatkumoon. Alunperin se oli siis kreditoitu Jonathan Staggen nimiin ja sen kirjoittivat Webb & Wheeler.

No, tällä taustalla ei ole kirjan kanssa mitään tekemistä, vaikka tieto siitä omaakin sekä snobbailu- että kirjallista kuriositettiarvoa. Nimimerkki omasi Suomessakin sellaista uskottavuutta, että sille kannatti rakentaa imperiumi. Quentin Patrickin nimellä on julkaistu suomeksi korkea pino romaaneja, ja kyllähän nimi laadun takeesta kävi.

Tohtori pitää pintansa on perin perinteinen salapoliisiromaani, jossa salapoliisin työn tekee Patrickin yksi vakiohahmoista tohtori, kirjan minä-kertoja maalaislääkäri Hugh Westlake. Westlake joutuu hieman alakynteen kirjan alkupuolella, kun hän saa yllättäen kutsun paikkakunnan silmäätekevien luo. Seurue koostuu kuuluisista lääketieteen tutkijoista, jotka katsovat hieman vähätellen kunnon tohtoria. Tilanne luonnollisesti mullistuu kirjan loppua kohden.

Taloudessa tapahtuu parikin kuolemantapausta, joiden kulusta Westlake saa vainun, mutta kuka teki sen? Perustavaa laatua oleva kysymys salapoliisiromaaneissa. Ja kyllähän tämänkin asia saa päivänvalonsa ja tapahtumien motiivi ja kulku selvityksensä. Koko ajan Westlake pohdiskelee itsekseen ja tekee sen maukkaan humoristisin huomioin ja kommentein. Hyvinkin modernisti!

Tiivistäen Tohtori pitää pintansa -kirjasta voi huoleti sanoa: hyvä tarina, toimivaa dialogia, nokkelia huomioita ihmisten käyttäytymisestä, onnistuneita henkilöhahmoja; sanalla sanoen mainiokirja. 

Ekstrapojot kirjailijan muutamille sanavalinnoille, kuten vaunuvaja, pyryharakka, pyylevä, holhokki, arkihuone, soittokoje, pumpulimekko, sannikkaat, make-up, tukahutettu, hiuskorvalaput, kuminen uimatyyny, hupakkomainen, konsa tahi korkeapovinen. Tai totta puhuen: suomentaja Olli Nuortohan tässä on työn tehnyt ja hakenut suomen kielestä ajankohtaisen nasevia sanoja.

Kirjan kansi on aivan ihana, mutta aikansa tapaan se kyllä myös viittaa mysteerin ratkaisuun.

**********

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti