Säätiö (Foundation, 1951) ilmestyi WSOYn toimesta vuonna 1976, neljännesvuosisata alkuperäisen laitoksen jälkeen. Ja se ansaitsi tulla suomennetuksi, siinä määrin perustavanlaista, perinteistä scifikamaa se on.
On turha jumiutua lillukanvarsiin ja narista ironisesti printtilehdistä ja muista kirjan pikkujutuista; Säätiö on täysverinen tieteiskirja ja lajissaan täydellinen. Oli paradoksaalisesti Asimovilta täysin turhaa jos kohta ymmärrettävää kirjoittaa sille jatkoa. Ja etkoa. Ja toisaalta lukijana on kiitollinen tästä.
Säätiö-kirjan rakenne on novellimainen, mikä osittain selittyy sillä, että kirjan tarinat ilmestyivät alunperin novelleina. Mutta tässä tapauksessa novellimaisuus palvelee oivallisesti kirjan ideaa, edetäänhän siinä koko ajan lujalla vauhdilla eteenpäin sukupolvesta toiseen.
Kirjan kertojana on psykohistoroitsija Hari Seldon, vaikka hän ei kirjassa esiinnykään kuin aivan alkumetreillä. Seldon porukoineen on laatinut mahtavan ennusteen tahi laskelman Imperiumin ja ylipäätään ihmiskunnan tulevaisuudesta. Eikä se hyvältä näytä. Seldon hämää kaikkia perustamalla näennäisesti Galaktisen ensyklopedian toimituskunnan Linnunradan äärirajoille Terminus-planeetalle. Ensyklopediakin kaikesta päätellen valmistuu, mutta taustalla on paljon muutakin.
Näihin muihin asioihin törmää muutama yksilö aina jonkin kymmenen vuoden välein ja johdattaa ihmiskuntaa eteenpäin Seldonin viitoittamalla tiellä. Tai oikeammin omien vahvuuksiensa kautta, jotka Seldon on osannut ennustaa ennakolta.
Tarina on nerokas ja erinomaisen luettava. Melkein toivoisi, että tuollainen psykohistoria olisi oikea, vakavastiotettava tiede. Eikä sen tarvitsisi tehdä laskelmiaan edes tuhanneksi vuodeksi, lähitulevaisuuskin riittäisi...
Joka tapauksessa, Isaac Asimov on tehnyt oivallisen, jäntevän ja mielihyvää tuovan kirjan, johon hän on punonut uskomattoman määrän hyviä henkilöhahmoja ja psykologisesti uskottavaa toimintaa. Ei vähä mitään! Säätiö on huikea huippukirja.
**********
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti