Riku Korhonen: Hyvästi tytöt

Mestarillisia sanankäyttäjiä on kahta sorttia. Niitä jotka ovat verbaalisesti ylivoimaisia ja käyttävät äidinkieltään (ainakin useimmiten äidinkieltään) suvereenilla tavalla, niin että lukija nauttii pelkästään sanojen tehosta. Sitten on niitä, joilla on sanottavassaan substanssia, niitä jotka tulevat sisältö edellä ja antavat kuuljalle jumalaisen kokemuksen viisauden hipaisemisesta.

Toki on niitäkin, jotka pystyvät yhdistämään nämä molemmat kategoriat sopusointuisesti. (Puhumattakaan niistä jotka vain suoltavat tekstiä...)

Riku Korhonen on ilman muuta taitava sanankäyttäjä. Hän helskyttelee kirjokielisestä kanteleestaan sujuvaa ja nautittavaa tekstiä. Korhosen kirja Hyvästi tytöt, 2009 on tällä kertaa enemmänkin tarinakokoelma, sarja erityyppisiä kronikoita kuin yksi iso kertomus. Hyvällä tahdolla siitä hahmottuu miehen odysseia naismaailmassa, mutta luulisin Korhosen kuitenkin lähteneen leikittelemään ensiksi eri aihoilla ja vasta sitten katsoneen, mitä niistä mahtaa syntyä.

Syntyy sarja novelleja, joiden silmässä mies ajelehtii kohtalosta toiseen. Jos kirja on tutkielma eri tyylilajeista, on se siinä onnistunut tiettyyn tappiin saakka, mutta jos sille tielle olisi tosissaan lähtenyt, olisi sekametelisoppa monta sattumaa rikkaampi. Nyt lukija harhautuu alun tekstien perusteella luulemaan, että hän lukee omaelämänkerrallista kirjallisuutta, ja sitten pam! Kohdalle pamahtaa faabeli vanhasta voimistelupukista ja urheilulukion tytöistä. Tai sadistisesta viiltelijästä. Tai vinoilua parapsykologian suuntaan. Tai Mies marakattina -tarina. Tai lopunaikojen Häpeällisen hapatuksen kuolontarha -maalauksen synnytyspoltot. Tai satu neitsyen löytämisestä. Tai...

Korhosen tarinoiden kymi on loputon. Tyylilajit vaihtelevat mutta notkea kirjoitusasu pysyy. Teksteistä nauttii ja oivalluksille nauraa. Ja sitten, aivan lopuksi, jää hämmentynyt olo. Mitä minä en tajunnut? Mikä on tämän kokoelman clou? Riku Korhonen on pitänyt lystiä ja lukija on pitänyt lystiä, mutta siinä ei voi olla aivan kaikki. Kehyskertomus avaa jotakin, mutta sisältö ei vastaa huutoon.

Se syvempi merkitys jäi minulta löytymättä.

**********