perjantai 26. heinäkuuta 2013

Juri Nummelin: Kuudestilaukeavat: Amerikkalaisia länkkäripokkareita suomeksi

Länkkärigenren kuolemaa on povattu jo vuosikymmeniä ja totta puhuen - henkitoreissaan se on ollut sitten 60-luvun päivien. Silloin televisiossa jyräsivät ykkösketjussa myös meillä sellaiset sarjat kuten Virginialainen, Bonanza, Laredo, Maverick, Lännen tie, Wagon Train jne. Eurooppalainen, eritoten italialainen länkkäri synnytti myös tuolloin useat nimiteoksensa, jotka eivät ole vieläkään painuneet kumpujen yöhön. Amerikkalaisen lännenelokuvan voimanvuodet olivat 1940- ja 50-luvuilla, mutta toki 60-luvullakin syntyi vielä sielläkin yksittäisiä hyvinkin kiinnostavia irtiottoja.

Television ja elokuvan ohella lännenromantiikkaa tarjosivat vielä sekä sarjakuvat että sepitekirjallisuus. On oikeastaan hieman yllättävääkin, että juuri tämä villin lännen lajityyppi eli niinkin hyvin suuren ja mahtavan puristuksessa olevassa, pienessä ja jäyhäisessä Suomessa. Mikä lienee siinä tehosi meihin tuolla volyymilla? Mitä samaistumispintaa länkkärit tarjosivat suomalaisille?

Länkkärikirjallisuus oli elinvoimaisin pehmeäkantisena kioskilukemistona. Eritoten pulp-kirjallisuuteen vinksallaan oleva Juri Nummelin on kirjoittanut juuri tästä aiheesta teoksen Kuudestilaukeavat: Amerikkalaisia länkkäripokkareita suomeksi, 2004. Nummelin tunnetaan paitsi tietokirjailijana myös Suomen Länkkäriseuran kantavana voimana.

Kuudestilaukeavat-kirja on eräänlainen jatkolaajennus tekijänsä Pulpografia: Amerikkalaisia kioskidekkareita suomeksi 1936–89 -kirjalle. Tähän Kuudestilaukeavat-länkkärikirjaansa Nummelin on tehnyt ällistyttävän ja stetsoninnoston arvoisen suurtyön kaivamalla esiin kaikki mahdolliset (ja muutamat mahdottomatkin) tiedot julkaistuista suomenkieleisistä länkkäripokkareista. Nämä kirjat ja novellit luetellaan teoksessa pikkutarkasti, ja sen lisäksi Nummelin on kirjoittanut erimittaisia pienoisesseitä kustakin kirjoittajasta. Nummelinin lähdeluettelo on yksinäänkin kolmen sivun mittainen.

Näissä teksteissään Juri Nummelin taustoittaa melko lyhyesti kirjailijan elämänvaiheet, mutta esittelee varsin tarkkaan kirjat. Tämä on vaatinut tietolähteistä huolimatta valtavaa perehtymistä aineistoon, ja lukiessa syntyy itsellekin vastaanpanematon nälkä tutustua useampaankin esitellyistä kirjoista. Jos niitä vain saisi käsiinsä. Kirjastojen kohdevalaistujen juhlahyllyjen aarteisiin nämä kioskikirjat eivät yleensä kuulu, eikä niitä pahemmin ole muutoinkaan säilytelty. Slit och släng -kulttuuri on kohdellut kaltoin näitä pehmytkantisia herkkuja. Kulttuurihistoria on erityisen haavoittuvaista, jos ei älyä aikanaan olla hereillä.

Nummelin kommentoi asiantuntevasti myös tekstien suomennoksia ja niihin tehtyjä väkivaltaisiakin lyhennyksiä. Kaikesta paistaa syvä asiantuntemus ja intohimo lajityyppiin. Noviisille Nummelin on vieläpä koonnut piikkilangasta taitellen loppuun kaksikymmentä omaa suosikkiaan + kymmenen 'Bubbling Under' -kirjaa.

Tämän Kuudestilaukeavat-kirjan kohdalla kyse on toisaalta tietenkin "pelkästä" lähdeteoksesta. Ei tällaista kirjaa tule useinkaan luettua maltittomana kannesta kanteen, vaikka juuri niin nyt teinkin. Lähteenä Kuudestilaukeavat ja sitä seurannut Viidestilaukeavat: Länkkärinovelleja lukemistolehdistä onkin sitten mitä mainioin. Länkkärigenre kun sisältää itse genrestä riippumatta kelpo kirjallisuutta moneen makuun. Historiaa, seksiä, väkivaltaa, ekologisia teemoja, intiaanikulttuuria, yhteisön kuvauksia, kavion kapsetta, eeppistä kerrontaa, romantiikkaa, miehisiä miehiä, kahnauksia, ystävyyttä, seikkailuja, huumoria, draamaa, psykologiaa, tahtoa, ylevyyttä jne.

Nummelin on tehnyt siis melkoisen karjanajourakan penkoessaan tämän yhteenvedon kansien väliin. Kuriositeettina kävi kuitenkin niin, että ainoa kirja, jonka täältä tunnistin varmasti, oli nimetty väärin! David Kingin kirjan nimi on Lännen kieroin kaveri, kuten on Joseph L. Mankiewiczin elokuvakin, jonka pohjalta kirja on vapaasti kirjoitettu. Nummelin nimeää molemmat nimellä Lännen kieroin mies. Saivartelua? Ilman muuta, mutta toisaalta tietoteoksen äärellähän tässä ollaan eikä papumuhennoksen.

Muun muassa Disney-piirtäjänä tunnetun Jukka Murtosaaren kansitaide on kertakaikkisen upea ja aihepiiriin istuva. Melkein toivoisi, että Kuudestilaukeavat sisältäisi tähän kansikuvaan liittyvän kertomuksenkin luettavaksi.

**********

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti