torstai 26. joulukuuta 2013

Richard Schickel: Clint Eastwood - Mies ja elokuvat

Reilun pelin nimessä Richard Schickel tunnustaa sekä heti kättelyssä että lukuisissa sopivissa ynnä sopimattomissa kohdin kirjaa suhteensa Clint Eastwoodiin: se on ystävyyssuhde (ainakin Schickelin itsensä mielestä). Se antaa oikeanlaisen suodattimen kirjan Clint Eastwood - Mies ja elokuvat, 2010 (Clint: A Retrospective, 2010) lukemiselle.

Se oli Cosmo Kramer, joka lanseerasi Seinfeld-sarjassa kahvipöytäkirjan ("Coffee Table Book about Coffee Tables"). Kirjassa oli kuvia kahvipöydistä ja siinä itsessään oli takakannessa esiintaitettavat jalat, joiden avulla kirjasta itsestäänkin tuli kahvipöytä.

Kahvipöytäkirjakäsite viittaa tietenkin suurikokoisiin ja kovakantisiin kirjoihin, joita intellektuellit selailevat keskenään seurustellessaan. Kyse on sekä näyttävistä että painavista opuksista, joita ei juuri pidetä rinnan päällä sängyllä maaten. Ne sijoitetaan kahipöydälle.

Richard Schickelin  kirja on juuri tällainen. Se on paksu ja painava järkäle, jota ei ole niinkään tehty luettavaksi kuin lehteiltäväksi. Teksti on tässä kirjassa kaukana sivuraiteella ja kuvat asemalaiturilla. Kuvateoksena tämä Clint Eastwood - Mies ja elokuvat -kirja onkin erinomainen. Etenkin jos Clint Eastwoodin elokuvista pitää. Jos ne eivät erityisesti kiinnosta, niin tuskin tätä harkkoa tulee hankkinneeksikaan.

Kirjan rakenne on äärimmäisen simppeli. Jokainen elokuva esitellään tiiviisti omalla artikkelillaan, jossa on summittainen juoniseloste ja vaihtelevasti tietoja tuotantovaiheesta. Leijonanosan aukeamista nappaavat isokokoiset valokuvat, joiden päälle on laitettu jokin aihetta sivuava Eastwood-sitaatti.

Vaikka tekstiä on vähän, niin Schickel ehtii sekä glorifoida että mystifioida Eastwoodin omalla ihailullaan ja mielistetyllään. Erityisen suoraryhtistä teksti ei ole, mutta Leonard Maltin -tyylisenä juoniselostebrikettinä tämä kyllä menettelee. Eastwoodinsa tunteva pystyy näillä eväillä palauttamaan alkuperäisen leffakokemuksen mieleensä.

Kuvien joukossa on mukavia otoksia kuvauspaikoilta sekä useimpien elokuvien amerikkalaiset mainosjulisteet, joita kyllä kelpaa katsella.

Kirjan jälkimaku riippuukin juuri tästä. Informaatiota ei ole, mutta kuvateoksena kirja on hieno. Kumpaa painottaa?

**********

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti