Tämä havainto laittaa epäilemään edellisen Connelly-kytkökseni lopputulemaa. Täyskäännös-kirja jätti pettymyksen karvaan maun kitalakeen, kun taas Viides todistaja puolestaan innosti lukijaa kovinkin ihaileviin kannatushuutoihin.
Onko kirjailija todella noin ailahteleva, vai onko syy sittenkin vastaanottimessa. Onko lukija noin ailahteleva?
Kun paljon kohistaan pohjoismaisesta rikoskirjallisuus-genrestä ja sen suurenmoisuudesta, niin on hyvinkin elähdyttävää palata tämän lajin alkujuurille: Amerikkaan ja todeta Luottamuksen hinta -kirjan olevan täyteläisen makea ja muheva omenapiirakka pohjoisen harmaan synkistelyn rinnalla.
Luottamuksen hinta on lajityypin komea määrämitta.
Kuten kannen tympeästä "tarrasta" voi lukea, kyseessä on tällä kertaa Harry Bosch -pohjainen poliisiromaani. Harry saa selvitettäväksi samana päivänä kaksikin juttua, eikä malta luopua kummastakaan, vaan tekee parinsa Chun kanssa tutkimuksia rinnakkain.
Ensimmäinen tapaus kuuluu selvittämättömien tapausten pinoon. Kyse on parikymmentä vuotta aikaisemmin tapahtuneesta rikoksesta, jonka DNA-jälki viittaa kahdeksanvuotiaaseen syylliseen. Tämä juttu vaaditaan kuitenkin laitettavaksi syrjään, kun kaupungin mahtimiehen aikuinen poika löydetään kuolleena hotellin jalkakäytävältä. Onko hän hypännyt itse vai onko kyse murhasta? Isä haluaa tapauksen tutkijaksi nimenomaan Harryn, vaikka miehillä on kiistahistoriaa takanaan.
Michael Connelly kuljettaa tarinaa kiinnostavasti koko ajan eteenpäin. Harryn vaisto ja tutkimukset vievät kumpaakin tapausta kohti päätöstä. Matkan varrella setvitään myös ihmissuhteita niin henkilökohtaisella kuin työparitasolla. Harry on pohjattoman uuttera ja taitava, mutta myös erehtyväinen ihminen, joka pystyy myöntämään rajallisuutensa.
Michael Connellyllä on taito hyppysissään, tämän kirjan parissa viihtyy ja vielä enemmän: janoaa lisää.
Erityisen yhteiskunnallinen tai kriittinen romaani tämä ei ole, ja luvalla sanoen: hyvä niin.
Kansikuva on värimaailmaltaan tyylikäs kuin mikä, mutta kuva-aiheeltaan aivan yhdentekevä. Yhtä aikaa siis onnistunut ja epäonnistunut. Kirjailijan nimi on kuitenkin sen näkyvin elementti ja se lienee oleellista. Tässä tapauksessa.
**********
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti