Ei siinä mitään pahaa, mutta kirjassa vuorottelevat kiinnostavat osuudet ja kuivat osuudet, ja lievän voiton (rinnanmitalla) vievät ne kuivakat. Ehkä juoksuammattilaisista on äärikiinnostavaa tutkia maitohappokäyriä tahi tutkia sivutolkulla tunnintarkkaa harjoittelupäiväkirjaa, ehkä se avaa ammattilaiselle selityksen oven? Rivilukijalle tämä on aikamoista pakkopullaa ja -jos suoraan sanotaan- pikaluvun paikka. Kirjoista puuttuu fast-forward-painike, mutta jos ei ihan tahdo fuskata esimerkiksi harppomalla sivukaupalla yli, niin kyllähän nämä sivut menevät siltikin silmäilytekniikalla vailla syvempää intohimon ja sisäistämisen tunnetta.
Epäilemättä Haikkola kirjoittaa tarkasti siitä, mitä hän tietää. Ja hän varmasti tietää; sellaisen kuvan rinkien ulkopuolinenkin saa. Itse asiassa: saatesanoissa kirjan lukijoiksi ohjataankin aktiiviurheilijat, valmentajat, ohjaajat sekä kuntoilijat. Itse en kuulu näistä yhteenkään kohderyhmään.
Rolf Haikkola esittelee seikkaperäisesti (mutta hämärästi) viisastenkivensä: neliportaisen harjoituksen menetelmänsä, joka perustuu fyysisiin, anatomisiin ja psykologisiin harjoitteisiin. No, salaisuus on turvassa, koko reilun nelisataasivuisen kirjan luettuanikaan en pysty tästä menetelmästä kertomaan juuri mitään.
Kiinnostavinta antia näissä treenikuvauksissa olivat Lasse Virénin ruokavaliolista yhdeltä elokuun 1972 viikolta. "Illalla ennen nukkumaan menoa kaakao ja kääretorttu... Illalla kahvi + viineri... Illalla kahvia ja leivos... Iltakahvi ja lakkatorttu... Illalla kahvi ja pulla... Illalla kahvi ja piirakka (marja)... Illalla kahvia ja pikkuleipiä ja hedelmiä (!)" (Rolf Haikkola: Lasse Virénin menestyksen portaat) Nyt tiedämme, mistä olympiavoittajat on tehty.
Jos tuo taustahäly onkin puuduttavaa luettavaa, niin sitäkin mielenkiintoisempaa ja jännittävämpää luettavaa ovat Haikkolan raportit kisapaikoilta. Tässä tehtiin suomalaista urheiluhistoriaa silminnäkijän paikalta katsottuna. Hienoja kuvauksia ja taustakommentteja. Nämä ovat luultavasti tavallisen tallaajan kannalta kirjan antoisimmat osuudet ja hyvä syy lukea tämä kirja.
**********
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti