Kyseiseen dilemmaan jokainen törmää omalla kohdallaan jossakin vaiheessa kiihkeintä elämäänsä, ja siihen törmää aina yhä uusi ja uusi sukupolvi kerta toisensa jälkeen. Ei mitään uutta auringon alla, ja hieman kliseiseksihän se menee, kun sellaista ottaa asiakseen julistaa.
Saska Saarikoski on loistava kirjoittaja ja etevä ajattelija. Hänellä ei ole ammatillisesti mitään tarvetta tehostaa omaa erinomaisuuttaan. Saska Saarikosken tyyli kirjoittaa on suvereeni sellaisenaan. Jokainen Hesarin lukija voi omilla elävillä silmillään todistaa tämän tosiasian jatkuvasti.
Fantasian tasolla on kiinnostavaa pohtia, yltäisikö Saska Saarikoski joihinkin uusiin ulottuvuuksiin, jos hän siirtyisi pidemmän tekstin pariin, vai onko hän nyt omimmalla tontillaan? Joka tapauksessa hän on toimittanut huippukiinnostavan kirjan Sanojen alamainen (2012), jonka pohjaidea perustuu hänen oman isänsä, kirjallisesti marinoidun menninkäisen, Pentti Saarikosken, tekstinpätkiin.
Saska Saarikoskella ei ole ammatillisesti tarvetta tehdä isänmurhaa, ehkä pikemminkin isäninventointia. Heti tämän kirjan esipuheessa hän toteaa olennaisen: Pentti Saarikosken kuollessa Saska Saarikoski oli 19-vuotias, eikä ollut ehtinyt tutustua isäänsä.
Pentti Saarikoski sanoo sen suoremmin, raaemmin eräässä kirjaan päättyneessä sitaatissaan.
"En paljon tapaa lapsiani, en ole niistä sen kiinnostuneempi kuin senikäisistä yleensä, tai minkäänikäisistä. Eivät ne ole sen kummemmin minun kuin jonkun toisen lapsia. En tunne itseäni isäksi.
PÄIVÄKIRJAT, 1972"
(Saska Saarikoski: Sanojen alamainen, 2012)
Aika kylmäävää tekstiä, joka panee pohtimaan, että miksi tuommoisella miehellä sitten oli viisi lasta?
Yhtä kaikki, teksteistään ja boheemiudestaan Pentti Saarikoski tunnetaan, ja kumpaankiin osaamisalueeseen Saska Saarikoski pureutuu kirjassaan.
Kirjan läpiluettuaan tulee hieman aprikoiva olo. Oliko Pentti Saarikoski sittenkään niin virtuoosimainen kirjoittaja ja intellektuelli kuin hänen maineensa omankin kokemukseni mukaan kunniansa päivinä oli? Toki, tämän kirjan sitaatit ovat usein irrotettu yhteydestään, eivätkä ne siis edusta kokonaista ajattelua. Voisi jopa olla, että Saska Saarikoski on tahallaan valinnut latteita ja mitäänsanomattomia itsestäänselvyyksiä näytteiksi isänsä työn laadusta? Mutta tuskin sentään. Sen verran rehellisesti Saska Saarikoski tilittää muistojaan ja tuntemuksiaan, että uskoo hänen olevan pyyteettömällä mielellä liikkeellä.
Saska Saarikoski sanoo halunneensa nyt tutustua isäänsä tämän elämäntyön kautta, ja mitenpä muutenkaan enää. Tämän tekstimassan läpikahlaamisen oheistuotteena on sitten syntynyt tämä Sanojen alamainen -kirja.
On aika kiinnostavaa, että kirjan relevanteimmat ajatukset ovat yleensä Saska Saarikosken, eivät Pentti Saarikosken kynästä lähtöisin. (Tai "kynä" tässä taitaa edustaa vanhoillisromanttista käsitettä?) Vaikka tällainen ajatuskokoelma on aina väkisinkin subjektiivinen otanta, niin silti. Missä ovat keisarin kuuluisat vaatteet? Missä räätäli? Ajatus Pentti Saarikoskesta viskelemässä täkyjä Facebookissa on varsin oikeaanosuva oivallus pojalta. Tällaisia syöttejä, pikkuoivalluksia ja provosointeja tuputtavia saarikoskia on nykymuotoinen julkimedia vääränään. Hukkuisiko Pentti Saarikoski siis nykyiseen nokkeluushälyyn erityisempää huomiota herättämättä?
Mene ja tiedä. Jos Pentti Saarikoski piti itseään The Poet of Finland -tittelin arvoisena käyntikorttinsa mukaan, niin kuka meistä pystyy siteeraamaan yhtäkään hänen runoaan? Minkä Saarikosken mietelmän osaamme ilman muuta nimetä ulkomuistista?
Saska Saarikosken omat alustukset joka luvun alussa ovat tämän kirjan parasta antia. Ainoa sävellajista riitasointuna korvaan särähtävä luku on otsikoitu nimellä RUNOILIJAN TALOSTA EI KUULTU VALITUSTA. Siinä Saska Saarikoski ryhtyy irrottelemaan fiktiivisillä juhlilla. Teksti ei oikein elä. Sen väleihin on ympätty Pentti "Runoilija" Saarikosken ystävien twiitin mittaisia tervehdyksiä. Ideana hyvä ajatus, mutta se olisi ehkä pitänyt toteutuksena editoida valmiista laitoksesta pois. Se ei istu tyylillisesti muuhun kokonaisuuteen.
Saska Saarikoskelle täysi kymppi, Pentti Saarikoskelle viitonen. Pyöristetään lähimpään kokonaislukuun.
**********
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti