No, Printtihesarin kulttuurisivuilla (jos kohta muuallakin) on vuosia hehkutettu tahi ainakin kirjoitettu positiivisesti norjalaisesta Jo Nesbøstä ja hänen Harry Hole -sarjastaan. Sarjan avaus, Lepakkomies (Flaggermusmannen) ilmestyi jo vuonna 1997, mutta syystä taikka toisesta en ole itse tähän tai tämän seuraajiin vain törmännyt. Sattumaa tai sitten oudon kirjailijanimen pelästyttämää vieroksuntaa?
Nyt kuitenkin Johnny Kniga on ottanut yhtenäisen uusintapainoksen kirjoista ja kasannut niitä mukavasti lähisittarin myyntilavallekin. On siis aika astua sisälle Harry Holen maailmaan.
Ostin kerralla neljä romaania, joista sarjan vanhimmaksi osoittautui Torakat, 2009/2014 (Kakerlakkene, 1998); Harry Hole 2 -kirjaksi nimetty. Torakat tuntuu jatkavan suoraan Lepakkomiehen tarinaa, koska siinä on runsaasti viittauksia aiempiin tapahtumiin. Niitä tuntemattakin lukeminen tosin sujuu mainiosti, sen verran selkeitä ovat alaviitteet.
Tarinassa tarvitaan Thaimaahan joku epäkelpo poliisi selvittämään norjalaisen diplomaatin murhaa. Valinta osuu humalaiseen Harryyn. Seuraa monipolvinen mutta kuitenkin kompakti retki tuntihotelleihin, baareihin, oopiumluoliin, parkkihalleihin, bisnesmaailmaan, laittomiin vedonlyönteipaikkoihin ja dekkareissa aina toimivaan pedofiliaan.
Jo Nesbø kuljettaa tarinaa varsin jouhevasti kohti maaliaan. Pieniä tarkoitushakuisia käänteitä ja muutamia epäuskottavia ratkaisuja mahtuu mukaan, mutta ei lukukokemusta jarruttaen kuitenkaan. Itse asiassa - Torakat on yllättävän perinteinen (ja nimenomaan amerikkalaisperinteinen) dekkari. Mitään erityistä uutta aaltoa se ei näyttäisi edustavan. But wait - the worst is yet to come? Or not?
Harry Hole -uusiopainosten sarja muodostaa kivasti yhteneväisen rivin kirjahyllyssä (kunhan ne on ensi luettu!). Ainoa vain, että mistä on taas kaivettu näin mitäänsanomattoman kliseinen alias huono kansi?
**********
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti