Mekanismi on kiinnostava ja useimmissa tapauksissa erilainen. Elämänkertojen lukeminen ei tuo tähän lopullista vastausta, vaan joka kerta vain valistuneen arvauksen ja ulkopuolisen tulkinnan.
1950-luvun Hollywood oli yleisön silmissä varmasti juuri parhaimmillaan ja aidoimmillaan se glorifioitu eskapismin linnake, se Entertainment-vuo, johon tuo sana 'Hollywood' puhtaimmillaan ja todellisimmillaan tiivistyy. Samalla tuo sama Hollywood oli takuuvarmasti työntekijöitään alistava, hyväksikäyttävä ja vain kylmän taloudellisilla mittareilla kalkyloiva riistoapparaatti.
Grace Kellyn tarina on fantastinen ja itsessäänkin varsin filmaattinen. Grace Kelly syntyi philadelphialaiseen, keskiluokkaiseen ja vanhanaikaiseen perheeseen, josta hän paradoksaalisesti kilttinä ja tunnollisena perhetyttönä ponkaisi näyttämölle perheen kauhuksi ja hieman halveksinnan (tai kateuden) kohteeksi tästä syystä joutuen.
Amerikkalainen kirjailija Steven Englund ehti tavata Grace Kellyn ja saada tämän myötämieliseksi uudelle elämänkerralle, ennen Kellyn ennenaikaista kuolemaa. Englund päätti viedä projektinsa päätökseen ja tuloksena on tämä Grace - Monacon ruhtinatar -kirja, 1985/2014 (Grace of Monaco, 1984).
Kirja ilmestyi siis varsin tuoreeltaan tunnetun auto-onnettomuuden jälkeen. Se ei ole todellakaan äkkiä kyhätty, vaan päinvastoin varsin perusteellinen teos, mutta kenties aika olisi tuonut aiheen käsittelyyn perspektiiviä ja materiaaliinkin uusia kerroksia.
Englundin tekstistä käy hyvin ilmi ihailu, jota hän tuntee kohdettansa kohtaan. Aivan hampaaton hän ei sentään ole, mutta kylläkin Grace Kellyn puolella tämän eri ratkaisuissa, joita kirjoittaja selittää parhain päin. Osin Englund on jopa mennyt kuvattavansa nahkoihin antamalla tälle äänen, jonka autenttisuutta lukija nyt suvaitsee epäillä. Englund varmasti tuntee kohteensa, mutta on oikeastaan aika uskaliasta ellei röyhkeääkin tehdä omia tulkintojaan toisen nimissä.
Itseäni olisi kiinnostanut tarkemmin Grace Kellyn elokuva- ja näyttelijäuran käsittely. Nyt sille on varattu reilusti alle puolet kirja kuudestasadasta sivusta. Toisaalta, kirjan nimi on Grace of Monaco/ Grace - Monacon ruhtinatar, joten tässä suhteessa ostajaa ei ole kylläkään harhautettu. Pääpaino on siis elokuvauran jälkeisessä ajassa.
On varmasti ollut jonkinlainen shokki, kun sekä MGM:n johtoportaan että suuren yleisön on ollut pakko uskoa Grace Kellyn päätöksen pitävän: hän ei tee enää elokuvia avioitumisensa jälkeen. Grace Kelly oli sentään kuuminta hottia juuri tuossa vaiheessa. Oscar-pysti oli takan reunalla ja isot ohjaajanimet olivat jo käyttäneet häntä elokuvissaan. Ei sellaista uravaihetta voi hylätä.
Ja juuri niin siinä kävi. Kirjan todistuksen mukaan ei kuitenkaan ilman kaihoa ja jopa elokuvatarjousten harkintaakin, mutta ei uuden kotivaltionsa ykkösnainen voinut kuitenkaan riskeerata asemaansa.
Steven Englund on tehnyt taustatyönsä ja kotiläksynsä hyvin. Hän taustoittaa kymmenin sivuin Monacon historiaa, politiikka, hallitsijasukujen vaiheita ja Rainierin strategista silmää. Voisi sanoa, että Englund on perusteellinen mutta myös uuvuttava kirjoittaja.
Vaikka Steven Englundin kyvä on varsin sujuva ja eloisa, olisi tekstimassa kuitenkin kaivannut ediittorin ankaraa kättä, jotta siitä olisi tullut vielä kiinnostavampi ja fokusoituneempi. Niin ja tietenkin: jos 2000-luvulla julkaistaan 1980-luvulla kirjoitettu kirja 1950-luvun leffatähdestä, niin silloin kärsitään jo niin monesta jetlagista, että on aika selvää, että mistään ihan relevantista nykynuorison tuotteesta tässä ei ole kysymys missään tapauksessa.
**********
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti