Heikkinen on nyt siirtänyt fokuksensa pohjoiseen Suomeen, josta on itsekin kotoisin. Hän käyttää taitavasti hyväkseen sekä kliseitä että rikkoo niitä tietoisesti pilke silmäkulmassa. Nyt seikkaillaan käsivarren alueella, aivan lappilaisten ja lantalaisten rajamailla, ja itse asiassa, näiden kahden kulttuurin yhteentörmäyksestä tämä kirja kertoo.
Uusi virkariuku, etelästä tullut kunnanjohtaja ja vielä oma miniä, rassaa Piera Karhuvuomaa, etenkin kun nainen haluaa yhdistää kaksi kuntaa, Muonion ja Enontekiön, jotta paikkakunnalle saadaan uusi turistivetonaula, long hill ski -rata. Piera ei voi sulattaa ajatusta.
Pieran poika Asla on aito Lapinmies, joka kuitenkin fanittaa Notting Hill -leffaa ja merkkituotteita. Asla touhuaa vaatealalla naittaen asusteita Lapinlisillä. Aslan vaimo Katja ei oikein tiedä, miten päin tässä kulttuurissa olla, varsinkin kun tienoo osoittautuu vaimonhakkaajien keskukseksi.
Heikkinen on koonnut kirjansa monista aineksista, mutta saa ne hyvinkin sopimaan yhden tarinan sisään, ilman että happi loppuisi. Jossakin taustalla tuntuisi taas myhäilevän Arto Paasilinna, jonka hengenheimolainen Heikkinen on. Tietoisesti tahi tahatta.
Kertomatyyliin sopii myös se, että kirjalla on selkeä päätös. Päätös, jossa oikeus voittaa kaikki vaikeudet. Kirja on myös puolillaan mainioita oivalluksia, hoksauksia, tiivistyksiä ja one-linereita. Jääräpää on täysverinen romaani.
Näennäisestä minimalismistaan huolimatta kansi on helmi.
**********
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti