tiistai 14. marraskuuta 2017

Jeffrey Archer: Kane ja Abel

Jeffrey Archer kirjoitti Kane and Abel -romaaninsa vuonna 1979. Se oli jonkinlainen läpimurto ja merkkiromaani hänen kirjallisella urallaan. Siviilissä Archer on parooni ja poliittinen toimija parlamentissa.

Kane and Abel ilmestyi vuonna 1983 suomeksi nimellä Leppymättömät. Jostakin syystä (, joita toki voi arvalla) Archer "uudelleenviimeisteli" (hänen oma ilmaisunsa) kirjan kolmekymmentä vuotta myöhemmin, ja versio julkaistiin myös suomeksi nimellä Kane ja Abel, 2014 (Kane and Abel, 1979/ 2009).

Eikä siinä mitään. Kyse on hyvästä viihderomaanista. Ei sen enempää mutta ei vähempääkään.

Jeffrey Archer pinkoo kirjassa läpi 1900-luvun, kun kertomuksen kaksi päähenkilöä, William Kane ja Wladek Koskiewicz, syntyvät samana päivänä vuonna 1906, ja kuolevat vuonna 1967. Kirjan ytimessä on näiden kahden vihanpitoon päätyvän miehen huikeat karriäärit, mutta toki kirjailija käyttää taustalla kuohuvaa vuosisataa tarinan rakennuspuina ja viitekehyksenä taajaan.

William Kane on syntynyt kultalusikka suussa ja hänen elämänsä on predestinoitu kulkemaan pankkimiehen uraa pitkin. Wladek Koskiewicz puolestaan käy läpi elämänsä alkuvuosina kovan kuurin, kun hänet ensin löydetään orpona metsään hylättynä, kierrätetään puolalaisen paronin linnan kautta syvälle Venäjään vankileirille ja vihdoin saatetaan turkkilaisen pyövelin kirveenterän alta Amerikan laivaan. Amerikan mantereella hänet "kastetaan" uudelleen Baron Abel Rosnovskiksi, ja kirjailija saa näppärän Kane ja Abel -sanaleikin.

Abel toteuttaa amerikkalaisen unelman pikkutarkasti, ja sen ylistystähän tämä romaani on yhdeltä kantiltaan. Tällä tiellä hän kokee William Kanen pankin torjunnan kiperässä tilanteessa, ja se tekee heidät lopulta toisiaan halveksiviksi vihamiehiksi. Tosin Archer on tähän teemaan kirjoittanut (ehkä arvattavankin?) pienen yllätyksen loppuun.

Kane ja Abel on täydellistä draamaa ja täsmäkirjoitettua tempoilua. Siitä saisi vaikka kohtalaisen tv-sarjan. Jaa, mutta niinhän siitä tehtiinkin jo minisarja vuonna 1985 (Peter Strauss sai jopa Golden Globe -ehdokkuuden roolistaa Abelina). Itse asiassa tällaisia tarinoita ollaan luettu ja nähty Romeon ja Julian ajoista lähtien, sillä tottakai tässäkin on rakkaustarina sukujen välillä.

Päähenkilöiden kehitys ja ikääntyminen tuovat aivan oikein mieleen oikean elämän. Sen miten ihminen kasvaa ensin muiden tuella ja vaikutuksella kehittyäkseen itsenäiseksi, päättäväksi olennoksi ja muuntuen lopulta taas syrjäytetyksi sivustakatsojaksi.

Kane ja Abel on juonivetoinen lukuromaani, ei suuri ja ainutlaatuinen mutta hyvin viihdyttävä kyllä, jos näistä pitää. Joku on kuitenkin keksinyt antaa sille kuolemansuudelman laittamalla kanteen tekstin: "Paras koskaan kirjoitettu kirja." Melkein jätin tarttumatta...

**********

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti