Hahmo ja hahmon ominaisuudet pääsivät täyteen kukkaansa hittikirjassa Da Vinci -koodi (The Da Vinci Code, 2006). Siinä Brownin idea tunnetuista kulttuurihistoriallisista maamerkeistä ja niihin liittyvistä salaisuuksista tahi sattumista oli täysosuma. Kirja oli hyvin viihdyttävä ja hyvin sivistävä. Keskivertolukija kuuli luultavasti ensi kertaa monista historiallisista faktoista ja teoksista. Ei ollenkaan huono juttu kirjailijalta.
Tämä Kadonnut symboli (The Lost Symbol, 2009) on kolmas kirja, jonka keskeisenä hahmona on professori Robert Langdon. Ja -ikävä sanoa- toivottavasti tämä on Langdonin viimeinen esiintyminen. Pakollista filmatisointia lukuunottamatta (Tom Hanks ei mitenkään vastaa omaa mielikuvaani Robert Langdonin habituksesta). Kadonnut symboli on aika lailla pakkopullaa. Siinä on sellaisen tilaustyön maku, joka on tehty fanien vaatimuksesta ja kirjailijan halusta palata hyvään teemaan.
Se vain ei nyt enää toimi.
Brown on sijoittanut tämänkertaisen pakettinsa Euroopan sijaan omalle kotimantereelleen Amerikkaan ja sen ilmiselvästi kirjaa parhaiten palvelevalle alueelle, pääkaupunki Washingtoniin. Hän juoksuttaa sekä Langdonia että lukijaa kaupungin maamerkkien kautta, mutta ei saa kuitenkaan aikaan jännitystä tahi uskottavaa kiinnostumista.
Lukija saa entiseen tapaan tietoa tarinan esittelemistä paikoista, teoksista ja teeman mukana kulkevasta vapaamuurariudesta, mutta kaikki jää jotenkin pintaan. Tarina ei ime, eivätkä yksityiskohdat nyt houkuta jatkamaan lukemista. Yleisellä tasolla kokoonkyhätty kertomus ei ole oikein kiinnostava ja yksittäisenä dekkarina aika tylsä.
Sääli.
**********
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti