Etukäteen arvioiden kyse ei ole mistään luistavasta lukuteoksesta. Kuten niin usein, ennakkokäsitys osoittautuu yllättäen vääräksi. Ruola ei ole varsinainen ammattilaiskirjoittaja, mutta hän on saanut tähän, lähes kuusisataa sivuiseen möhkäleeseensä hyvinkin luettavaa kronikointia.
Ruolaa ennalta tuntematon lukija yllättyy myös siitä, miten monessa mies on ollut mukana. Ei ehkä pitäisi tästäkään yllättyä, sillä Ruola on lähtöjään ja sielultaan yrittäjä. Siinä ei auta jäädä ihailemaan maisemia, vaan niille pitää tehdä jotakin.
Yleensä muistelmateokset aloitetaan sukujuurista, eikä Ruolan kirja tee tässä suhteessa poikkeusta. Suvun vaiheita käydään seikkaperäisesti läpi kirjan alkuluvussa. Nämä tällaiset taustoittavat kohteensa aina hyvin, mutta ovat usein myös ulkopuoliselle lukijalle aika puuduttavaa luettavaa. Enemmän imua on nuoren Pekan elämän kuvauksessa, koska siinä on myös yleispätevää todistusaineistoa; miten ennen elettiin ja mitä Turku tarjosi.
Pekka Ruola on tehnyt vaativan elämänuran kasvattaessaan isänsä perustaman prässäysliikkeen isoksi laitospesulaksi. Hän on tehnyt myös alansa järjestötyötä. Kirjan ohessa kulkee juonne, joka johtaa monipuoliseen urheilukiinnostukseen. Myös tämä kuvaa kulttuurin kehittymistä yleisellä tasolla ja antaa lukijalle samaistumispintaa.
Ison osan, kirjan nimenkin lupaamana, rohmuaa sitten Turku. Ruola kuvaa tarkoin muistikuvin Turun kehittymistä. Osansa saavat arkiset huomiot, mutta koko kaupungin kehityksen kannalta hänen muistiinpanonsa esimerkiksi kaupungin murheenkryynin eli Turun Seudun Vesi Oy:n päättymättömistä seikkailuista ansaitsevat hatunnoston. Yhtä tarkkaan Ruola kirjaa seudullisen energiayhteistyön koukeroita ja nämä kuvaukset ovat melkoinen kivijalka alan historioitsijoille. Veronmaksajille myös.
Ruola kiinnostui politiikasta ja teki lopulta muun häärimisen ohella myös komean kunnallispoliittisen uran kokoomuksen riveissä. Tätäkin puolta hän kuvaa seikkaperäisesti, itseäänkään säästämättä, sillä päästyään Turun kaupunginvaltuuston puheenjohtajaksi päätyy tämä tarina kirjassa alaotsikkoon 'Kohtalokas viikonloppu'. Ruola eroaa tehtävästä jäätyään kiinni ratista ratsiassa. Tai, onhan kyseisessä kirjan luvussa vielä yksi otsikko jäljellä, 'Elämä jatkuu'.
Kaiken kaikkiaan yllättävänkin kiinnostavasti kirjoitettu ajankuva. Toki yhden henkilön subjektiivisesta vinkkelistä katsottu, mutta luultavasti yleisempiäkin tuntoja ja kokemuksia peilaava kirja.
**********
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti