lauantai 21. huhtikuuta 2012

Richard Scarry: Pikku Pelle Puputti

Tässä on kirja, johon palaan aina uudestaan! Todennäköisesti olen ensin saanut tekstistä käsityksen jonkun toisen henkilön lukemana, mutta vähitellen oman lukutaidon kartuttua, olen lukenut kirjan kymmeniä kertoja itsekin.

Oma, alkuperäinen laitokseni viidenkymmenen vuoden takaa oli jo purkan tuhrima ja sen sivutkin kuluneet, joten jossakin vaiheessa kirja katosi. Pikku Pelle Puputti -kirja kuuluu maineikkaaseen Tammen Kultaiset Kirjat -sarjaan, ja sen sarjan kirjoista on viime vuosina otettu tasaiseen tahtiin uusintapainoksia. Hankin itse Puputista uuden version ensimmäisen kerran jo 1980-luvulla ja taas uudelleen 2000-luvulla. Nyt niitä on varmuuden vuoksi viisi kappaletta kaapissa.

Kiinnostavaa kyllä, lapsi ei yhtään miettinyt, että Tammen Kultaisten Kirjojen tyyli vaihtui kirja kirjalta, koskapa myös tekijät vaihtuivat. Sarjassa on kymmeniä kuvittajia ja kertojia. Little Golden Books -sarja aloitti Yhdysvalloissa vuonna 1942, ja Suomeen kirjat löysivät tiensä kymmenen vuotta myöhemmin. Pikku Pelle Puputti -kirja (The Bunny Book, 1955) julkaistiin Suomessa alun perin sarjan 59. kirjana.

Kirjan tekstin on tehnyt Patsy Scarry, mutta häntä maineikkaampi nimenä on toki kuvittajana toiminut Richard Scarry. Scarry teki muutamia muitakin kirjoja samaan sarjaan ja usein unohtuu, että hän oli oikeasti ilmeikäs, taitava ja monipuolinen kuvittaja. Nykyään muistetaan lähinnä Scarryn kuvasanakirjat sekä urautunut Touhula-sarja. Käännöskirjallisuudessa suomentajalla on aina tärkeä osuutensa kirjan oikean hengen tuomisessa lukijoiden ulottuville. Tässä tapauksessa Marjatta Kurenniemi on tehnyt laatutyötä.

Tarina alkaa jänittävästi isä Puputin heittäessä pienen poikansa korkealle ilmaan ja siitä juonta aletaan heti kehiä. Isä pohtii, kuten isät pohtivat joka puolella maailmaa, että mikähän tästä pikku Pellestä tuleekaan suurena. Samaa tematiikkaa sitten jatkavat seuraavilla sivuilla muun muassa äiti Puputti, isoveli Palle Puputti, isosisko Pirre Puputti ja täti Elviira Puputti. Kukin heistä heittää oman ehdotuksensa, jonka Scarry on taitavasti piirtänyt samaan kuvaan ehdottajan kanssa.

Aina muutaman ehdotuksen jälkeen teos on rytmitelty toteamukseen, että Pelle ei tosiaankaan aio toteuttaa näitä arvauksia. Esillä ovat esimerkiksi poliisin, sirkuspellen, karjapaimenen, lentäjän ja palosotilaan ammatit. Ammattien ja arvaajien kirjo on laaja ja viimeisen arvauksen heittää Kalle Kani, joka suosittelee intiaanipäällikön tointa Pellelle. Sitten tulee kirjan clou, se hetki, johon kaikki edelliset kohtaukset on valjastettu.

"Mutta pikku pupuvauva ei tahtonut ruveta intiaanipäälliköksikään.

Hän oli jo kauan sitten tehnyt päätöksensä. Ja jos käännät lehteä niin näet, miksi hän aikoi tulla suurena." (Pikku Pelle Puputti)

Lukijan mielenkiinto on vangittu! Jäljellä on kolme kauniisti kuvitettua aukeamaa, joissa Pikku Pelle Puputin tulevaisuus tuodaan lukijalle näkyväksi. Pelle tahtoo tulla isäksi! Tarina keritään umpeen: se alkoi isän heittäessä Pelleä, ja se päätyy Pellen haluun tulla itsekin isäksi. Kaunis kertomus ja kaunis, tavoittelemisen arvoinen ajatus.

**********

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti