Ilkka Heilä: B. Virtanen: Kirjasto 3

1970-luvun alkupuolella (1971-74) ilmestyi jonkin aikaa Sarjis-niminen julkaisu, joka keskittyi pelkästään kotimaisiin piirtäjiin. Mukana oli vanhoja mestareita kuten Veikko 'Joonas' Savolainen, Usko Laukkanen, Tarmo Koivisto ja Seppo Lindqvist, mutta oli mukana uusiakin yrittäjiä kuten Mauri Kunnas, Martti Sirola ja Jorma Pitkänen. Lehden ulkoasu oli aika vallaton, koska myös tyylien kirjo oli valtava. Jokaisessa Sarjiksen numerossa myös opetettiin varsin kunnianhimoisesti, miten kehittyä sarjakuvanpiirtäjänä.

Sarjis jaksoi ilmestyä vain 11 kertaa ennen lopettamistaan. Neljään numeroon ehti kuitenkin Radikaali-sarjistaan piirtää tuolloin 'Nuori kyky' -kategoriassa esitelty Ilkka Heilä. Ehkä lehden hyytyminen, ehkä taloudelliset realitettit tai mitkä lie johtivat sitten siihen, että Heilä sitten vaikeni pariksikymmeneksi vuodeksi. Ainakin sarjakuvallisesti julkisuudessa.

Vuonna 1989 Ilkka Heilä osallistui sarjiskilpailuun B. Virtasellaan ja loppu on historiaa. Hän pystyi jättämään porvarillisen päivätyönsä ja keskittymään kokopäiväisesti sarjikseen. Heilä on ansioistaan palkittukin mies: Kritiikin Puolen kilon punnus tömähti 90-luvulla ja kotimaisen sarjisgenren ykköspysti, Sarjakuvaseuran Puupää-hattu kopsahti puolestaan vuonna 2006.

B. Virtanen on perinteistä sarjastrippiä. Yksi rivi - kolme ruutua -vitsi. Vitsi kuitenkin toimii useinkin, ja ehkä siksi näitä päiväperhoja on painettu jo pariinkymmeneen kirjaan kansien väliin. Hyvin todennäköisesti parhaita paloja löytyy leikkeinä satojen toimistojen ilmoitustauluilta ja taukohuoneista siinä kuin kotien jääkaappien ovistakin.

Heilä piirtää tarkoituksellisen karikatyyrimaisesti mutta silti taitavasti. Ei ole epäilystäkään, etteikö hänellä olisi viiva hallussaan. Piirroksista on riisuttu lähes kaikki tarpeeton pois, mutta ydin toimii. Vielä viivaakin parempi on Heilän verbaliikka. Käsittämättömän analyytttisesti hän tutkii toimistojen hierarkiaa, avioliitttojen dynamiikkaa tai lastenkasvatuksen pedagogiikkaa. Kaikkeen hänellä on sanottavaa.

Osa jutuista tietysti on vain vähän hymähdyttäviä, osaa niistä nauraa vedet silmissä, ja osa on sellaisia, että niihin pitää palata uudelleenkin nautiskelemaan. Osa taas vain kertoo karun totuuden.

B. Virtasen Kirjasto 3 sisältää kolme aiemmin julkaistua nidettä yksien kovien kansien välissä: B. Virtanen 7: Työn iloa (2001), B. Virtanen 8: Sankarimatkailija (2002) ja B. Virtanen 9: Organisaatiouudistuksia (2003). Tämä paksu opus ilmestyi vuonna 2008 Arktisen Banaanin kustantamana. Eihän näitä kirjoja tietenkään erota toinen toisistaan, mutta takuuvarmasti löytää jokaisesta aina terävää katsantoa.

**********