Hannu Lauerma: Usko, toivo ja huijaus

Siinä kun aiemmin kansallisen kriisin kohdatessa päädyttiin päivystävän psykologi Salli Saaren empaattis-asiantuntevaan Leelian syliin, on viime vuosina ollut tapana pyytää lausunto näkökanta-automaatti Hannu Lauermalta. "Miksi Jeppe tappaa?" Näin kävi myös viimeisimmän Hyvinkään ampumistapauksen aikana, taas kerran haastateltiin asian tiimoilta psykiatrisen vankisairaalan ylilääkäri Lauermaa. Suomen Kuvalehti määrittikin hänet viime helmikuisessa artikkelissaan sanoilla "Ihmismielen asiantuntija Hannu Lauerma ilmestyy suomalaisiin olohuoneisiin silloin, kun jotain pahaa on tapahtunut." (SK 8/2012) Tähän menettelytapaan on epäilemättä vissit syynsä.

Hannu Lauerma julkaisi vuonna 2006 kirjansa Usko, toivo ja huijaus - Rohkaisusta johdattelun kautta psykoterroriin. Ja siinäpä ehdottoman tärkeä ja välttämätön kirja kaikille hörhömagneeteille jos kohta meille muillekin.

Oppineisuutensa, kokemuksensa ja selväjärkisyytensä pohjalta Lauerma on rakentanut äärimmäisen pätevän opuksen, jonka kantava teema on ihmisen kasvu ja kasvattaminen. Se, miten ihmisiä voi ohjata ja johdattaa kovin moneen suuntaan ja kovin monilla motiiveilla. Ihminen on manipuloitavissa, on Lauerman yhteenveto. Oman terveen järjen ei kannata antaa nukkua milloinkaan.

Lauerma silpoo kirurgin täsmällisyydellä siivuiksi lukemattomat ilmiöt, myytit ja rakenteet kuten tiedonvälityksellä manipuloinnin, muistin mekaniikan, suomalaisten rehellisyyden, auervaara-ilmiön, huijaamisen menetelmät niin arjessa kuin tieteessä, suggestion, hypnoosin, Bodom-järven murhat, sivupersoonailmiöt, parapsykologian, uskomushoidot, skientologian, sisäiset gurut, pseudotieteet, omatekoisen asiantuntijuuden, huijarit, transsipohjaisen manipuloinnin, åkerblomilaisuuden, Rasputinin, Hitlerin, psykoterrorin, grafologian, New Age -liikkeen, homeopatian, reiki-hoidon, feng shuin, fasilitoinnin, omantunnonaran tasa-arvon tavoittelun, seksuaalivähemmistöjen yli-ihannoinnin, uskonnollisuuden, luontaishoidot, zombit, kuoleman kultit (Kansan Temppeli, Daavidin Oksa, Auringon Temppeli, Korkein Totuus, Taivaan Portti, Liike Jumalan Kymmenen Käskyn Palauttamiseksi), Luonnonlain puolueen, yhteiskunnallisen vaikuttamisen ja asioiden uusnimeämisen tarpeen.

Teksti on paikoin popularisoitua ja tappohauskaa ja ylipäänsä suvereenia, ehkä jopa toisinaan liikakin itsetietoisuus ja sanottavalla brassailu kuultaa saumoista läpi kääntäen tekstin itsensä vastaan. Luettavaa ja tarpeellista se on yhtä kaikki.

Jotakin nykykustannuspolitiikasta kertoo kuitenkin se, että kirjaan on jäänyt korrehtuurin jäljiltä luvattoman paljon triviaaleja pianovihreitä.

Ainoastaan viimeisen luvun ('Koulun heikot eväät') funktio jää hieman epäselväksi. Käykö kirjoittaja siinä läpi omia lapsuuden traumojaan, vai onko kirjoituksella jokin yleisempikin taso?

**********