Markku Heikkilä: Uutissi Turust 16 - Ei virallissi, mut torellissi

Vielä hyllyssä odottaa pari tämän sarjan kirjasta lukijaansa; tai lukija jo on, mutta lukuhetkeä. Nyt vuorossa oli Markku Heikkilän teossarjan kuudestoista nide, jolla onkin omaperäinen ja odotuksia herättävä nimi: Uutissi Turust 16 - Ei virallissi, mut torellissi (2011).

Nimi pitää minkä lupaa, ja minkä on luvannut jo... kuudentoista vuoden ajan (todellisuudessa jo siis pitempäänkin). Turkulaisjuttuja pienellä ajankohatisuustwistilläkin. Usein ei.

Tämäkin kirjanen on jaettu informatiiviseen alkuosaan, jossa kruisailaan turkulaisuuden ilmentymillä,  ilmiöillä, historialla ynnä muulla faktamateriaalilla pakinoivaan tyyliin. Toinen puolikas on myös tuttu Misä-Kui-Kummottos -osio, joka on nyt jaoteltu teemoittain. Turkulaiskaskuja siis.

Eniten miellytti tällä kertaa sanasto-osuus. Kas, tähän tapaan:

"Onpa herkullinen lounas." = "Kyl tätäki ennen syä ennenku turpaas ottaa." 

"Nykytaide herättää minussa ajatuksia." = "Kyl sitä kaikki mailmas täyty näköjäs olla." 

"Anteeksi, taisin läikyttää kahvia pöytäliinalle." = "Piru mää pillasin." 

"Saisiko olla kermaa/maitoa/sokeria/hermesetasta/jaloviinaa/tms.?" = "Otaks jottan sekka?" 

"Haluaisitko vielä jälkiruokaa?" = "Ei kai me mittän kaffet oteta?"

Kieltomuodolla liikkeelle, siinä turkulaisen mielenmaiseman ydin.

Loistokansi jälleen!

**********

Markku Heikkilä: Uutissi Turust 11 - Ei virallissi, mut torellissi

Löysin taannoin Föripuodista pari nidettä ja tilasin Kansallisesta Kirjakaupastakin sieltä löytyvät. Siis Markku Heikkilän Uutissi Turust -sarjaa. Nyt käteen osui niistä Uutissi Turust 11 - Ei virallissi, mut torellissi (2006).

Jos on lukenut näistä yhden, ei ole lukenut muita, mutta tietää toisaalta takuuvarmasti mitä saa. Sitä mitä on tilannutkin.

Tässä sarjan 11. osassa Heikkilän käy muun muassa Turun historian kimppuun. Ison luvun saa Hänen Lempeytensä Pyhä Neitsyt Maria, Turun suojeluspyhimys, ja se missä tämä asia näkyy. Myös turkulaisbiisien kahdeksan kärki on kiinnostava osio.

Kirjojen alkupuoli on aina omistettu Turkuun liittyville artikkeleille ja loppuosa - Misä Kui Kummottos - Turun murteella kirjoitetuille päiväyksille ja kaskuille. Yhdessä ne muodostavat täydellisen duon ja onhan tällä reseptillä tehty jo yli kaksikymmentä kirjaa!

Ehkä aavistuksen laimea maku jäi tästä numerosta, mutta se ei haittaa; onhan se vain yksi osa isompaa kokonaisuutta, kokonaista kirjastoa.

Turun ulkopuolella tämä kirja tuskin herättää tämänkään vertaista innostusta?

**********

Markku Heikkilä: Uutissi Turust 10 - Ei virallissi mut torellissi

Markku Heikkilän pocketsarja Turusta on ehtinyt ties kuinka monenteen niteeseensä ja hyvä niin. Koska paikallisissa kirjakaupoissa näitä ei kuitenkaan täällä suunnalla myydä, on omaan kokoelmaani päässyt vuosien varrella syntymään useampikin aukko. Onneksi joulun alla kävin Föri-puodissa, jossa pystyin korjaamaan niistä pari.

Käsissä on siis nyt Uutissi Turust 10 -Ei virallissi mut torellissi (2005) -kirjanen. Ja mitäpä sitä kiertelemään: kirja on täyttä tykitystä kannesta kanteen. Ei yhtään ylimääräistä sivua koko numeroidun sadankolmen sivun kestossaan.

Koska kyse on juhlakirjasta, luo Heikkilä pitkän katsauksen menneisiin vuosiin ja menneisiin niteisiin, ja kumma kyllä - jutut naurattavat yhäti ja kertovat lisäksi tarkkakatseisesta kyvystä löytää oleellinen tästä maailmanmelskeestä.

Haastava on ollut varmaan työstää kaikkien aikojen 'Kymmenen turkulaista' -listaa, joka on itseoikeutetusti framilla tässä kymppikirjassa, ja Markku Heikkilä myöntääkin oitis tehtävän naurettavuuden sekä käy erilaiset urputtajien reunaehdotkin itse läpi. 'Arvostelulle erittäin altis luettelo kymmenestä suurimmasta turkulaisesta kautta aikojen' on kuitenkin vakuuttavaa työtä. Oikeastaan yhtään väärää nimeä ei joukossa ole, kun Heikkilä koikkii omavaltaisesti historiaa läpi 1500-luvun Mikael Agricolasta 1900-luvun Mauno Koivistoon. Tottakai kymmenittäin relevantteja nimiä jää uupumaan, mutta niin jäisi uupumaan, teki tämän valinnan niin tahi näin. Yllättävin ja omakohtaisesti miellyttävin on kirjailijavalinta: Anni Polva monien monien turkulaiskynäilijöiden joukosta. Omakohtaisuus tulee siitä, että asuin lapsuuteni samassa talossa kuin Polvakin. Vaikka Polva on syntynyt Venäjällä, omisi Tampere tietenkin hänet kovin mielellään, mutta ehkä tämä onkin ollut yksi Heikkilän valintakriteeri?

Uutissi Turust 10 -kirjan loppuosa on, kuten aina, 'Misä Kui Kummottos' -osio, jossa kirjoittaja käy läpi vuoden uutisia Turun horisontista katsottuna. Ja ehdalla Turun murteella (professori Kalevi Wiikin tarkastamalla). Paljon hullunkurista maailmaan mahtuu, etenkin jos osaa sitä oikein tarkastella.

Kirjan kansi jatkaa samaa sarjaa kuin aina, mutta kympin kansi on jollakin tapaa erityisen onnistunut. Heikkilällä on mainio ilme, osuva pelikortin ja t-paidan yhdistelmä ja kannen värimaailma on täysosuma. Myöskään takakansi ei petä: 'Hinta 7,50 e. Tamperelaisille 8 e'.

**********

Markku Heikkilä: Uutissi Turust 18 - Ei virallissi mut torellissi

Markku Heikkilä alias Förin äijä on pitkän linjan radiotoimittaja ja pakinoitsija, joka tunnetaan kotiseutukronikoistaan. Siis Turku-aiheisista jutuistaan.

Heikkilän katalogissa on pitkä rivi Uutissi Turust -kirjoja. Tai pitkä ja pitkä. Osia on parisenkymmentä, mutta paksuudeltaan kirjaset ovat noin puoli senttiä, joten rivin pituus heilahtelee jotakuinkin kymmenen sentin hujakoille. Onhan siinäkin toki elämäntyötä yhdelle miehelle.

Kävin viime perjantaina Turussa Logomossa, ja piipahdin seuraavana päivänä Hansakorttelissa sikäläisessä Suomalaisessa kirjakaupassa tarkoituksenani ostaa kirjoja viidellätoista eurolla, jotta saisin myös tämänvuotisen Kirjan ja ruusun päivän ilmaiskirjan. Mission completed. Ostin samantien kolme kirjaa kahdellakympillä ja sain kaupan päälle sekä virallisen Ronja Salmen ja Jami Nurmisen Onks noloo -kirjan että lisäksi myös Juha Itkosen Anna minun rakastaa enemmän -pokkarin.

Yksi omista ostoksistani oli siis Markku Heikkilän nide Uutissi Turus 18 - Ei virallissi mut torellissi (2013). Hyllyssäni on sarjan alkupäästä kuusi kirjaa (kakkososa jostakin syystä tekijän nimikirjoituksella varustettu!), mutta sitten on jäänyt siis melkomoinen aukko näiden vuosikirjojen väliin.

Voisi huoleti sanoa, että Heikkilä jatkaa suoraan siitä, mihin edellisessä lukemassani kirjassa jäi. Uutissi Turust 18 on jaettu täsmälleen samalla jaolla kuin ennenkin: alkuosassa on Turkua liippaavaa historiikkia ja loppu on omistettu murreuutisille vuoden varrelta ('Misä, kui, kummottos').

Luulisi, että kaupungissa on huomattu tämä Heikkilän ansiokas turkulaisuuden ytimen kartoitus, ja että siellä puuhattaisiin jonkinlaista prenikkaa Förin äijän rintapieleen. Mene ja tiedä, hyvää työtä hän joka tapauksessa tekee tässä suhteessa. Heikkilä toki jää toisaalta piirikunnalliselle tasolle näkyvyyden suhteen, kun taas Reijo Mäki tekee samassa hengessä PR:ää Turulle SM-tasolla. Liekö Mäkikään vielä saanut sementtiin valettuja saappaita tahi muuta kunnianosoitusta kaupungilta?

Mikäli kuitenkin on tämän kirjasen kohderyhmää, voi tätä ilman muuta suositella. Heikkilä tekee hyvää työtä. Historiikit on kirjoitettu huolella ja kuitenkin silattu pienellä keveydelläkin. Ja ne murrejutut! Heikkilä antaa kunnian murreasun oikeellisuudesta Turun yliopiston fonetiikan professori Kalevi Wiikille, joten eivätköhän kirjalliset intonaatiot ole kohdillaan. Tai ainahan se on niin, että murretta on hieman työlästä ja teennäistä lukea kirjoitettuna mutta nautinnollista kuunnella, kun joku sitä luontevasti puhuu.

Yhtä kaikki, kovin luonnikkaita Heikkilän kirjaukset ja huomiot ovat. Ja osin niin juonikkaita, että on pakko nauraa ääneen ja kerrata. Ammattimies on asialla.

Sitä jäin pohtimaan, että pitäisiköhän tilata puuttuvat osat kirjahyllyä täydentämään? Ei näitä ehkä jaksa nonstoppina painaa öitä läpeensä, mutta kompakteina annoksina silloin ja tällöin, kyllä maar.

Näiden kirjojen kansitaide ei sekään muuten petä. Kaikissa näkemissäni kansissa pääosassa on ollut Heikkilä itse pipoineen. Tavaramerkki.

**********